Armon vuonna 2015 - uudet kujeet(ko)?

Se on talvi
tullut ja lumityöt täydessä vauhdissa. Vuosikin on vaihtunut ja muutenkin ajantaju alkaa olla vähän sitä sun tätä. Päivät tai paremminkin VIIKOT viuhuu ohitse, muodostaen tuotapikaa kokonaisia kuukausia, puoli vuotta ja sittenpä onkin jo vuoden vaihtumisen aika. Enää viisi kuukautta juhannukseen ja just saatiin kinkku syötyä - No huhhuh!

Vaikealle tuntuu välillä käsittää, että olen ollut jo kaksi vuotta täällä kotosalla!!
Mutta joo, se onkin ainoa vaikeus - koska ajan kuluminen ei sitä ole. Touhua riittää :)

Hurahdusten päivitys
Kuten olen joskus kertonutkin, on minulla ollut tapana hurahdella milloin mihinkin. Ja olipa se sitten vaikka lannanluontia, niin täysillä mennään ja sitoutumistaso on vähintäänkin 125%,  No mihinkäs sitä varis luonteelteeltaan pääsee, joten sama hurahdusten huuma on menossa edelleen.

No mitäs sitä nyt sitten on huristu?

Sukututkimus:

Sitä hurisin viime kevättalven ja vähän kesälläkin. Etsiskelin kiihkeästi yön pitkinä tunteinakin niin isäni kuin äitinikin sukujen juuria. Rahaakin paloi, kun pitää saada tuoreinta tietoa kirkkoherranvirastosta ja sieltä tulee sitten mitä tulee, mutta maksaa pitää vaikka sisällön arvo olisi pyöreä 0 :(. Tämä harmitti ja vähän vieläkin ...

Tutkimusta jatkan edelleen ja kävin syksyllä myös sukututkimuskurssin, josta sain lisätietoa miten kannattaa edetä ja mistä tietoa löytyy. Tosin paljon olin itse jo asioita selvittänytkin. Nyt olen siinä vaiheessa, että maakunta-arkistossa istutaan pari kertaa ja sitten pitäisi olla sukututkimuksen tarvitseman lähteet hallussa. No ei ole, mutta näillä mennään. Mielenkiintoista on edelleen ja jatkuuuuuuu :)

"Materiaalivarasto"

Neuloosi:

Iski aivan hurjana päälle tuossa syksyllä, tosin oireita on ollut jo viimetalvenakin. Nyt on lankahamstraus mennyt niin pitkälle, että olen valjastanut huushollin herrahenkilönkin asialle. Hän käy työmatkallaan läpi Jyväskylän tarjoukset ja harvase päivä kiikkuu lankapussi sormessa, kun hän tulee töistä kotiin :). Tämä on sitä delegointia - oppi saatu aikoinaan työelämässä, missä en sitä kuitenkaan oikein osannut toteuttaa, mutta nyt sitäkin paremmin :).

Pukkaa siis sukkaa - isompaa ja pienempää, huopatossua, villapukua ja mitä vain.

Pikkusukkaa

Enemmänkin haluaisin tehdä, muttei tahdo tunnit riittää.
Tässäkin lajissa pystyy hifistelemään: puikot on neliskulmaiset, langoilla on säilytyshyllyt ja puikoilla kotelonsa.
Ja tietysti lankavarasto on kirjattuna exceliin - kuinkas muuten. Uuden inspiksen iskiessä sieltä tarkistetaan lankojen saatavuus / riittävyys.
Professionaalia - eikös :).
Neulontatrendit tietysti etsitään FB:n ryhmistä, missä sitten kaikki satamiljoonaa ihmistä esittelee tuotoksiaan - totetutuu sosiaalinen kanssakäyminen yksinäisen harrastuksen ympärille :)

Isompaa sukkaa (44-45)

Huopatöppösiä

Orkideat:

Kymbidi

Perhosorkidea

Ovat vieneet sydämeni aivan lopullisesti. Nyt niitä on jo kymmenkunta, kaikki ylikukkineet tietysti, mutta hengissä. Olen niin vihkiytynyt asialle, että ostelen jo ns. rescue-kasveja, joiden sitten uskon hyvässä hoidossani elpyvän ja kukkivan komiasti. No, sehän nähdään. Aikoinaan Madeiralta tuomistani mukuloista on edelleen se yksi ja ainut hengissä (toin 15). Kasvattelee hitaasti lehtiä, lajikkeesta ei edelleenkään ole mitään hajua. Kukintoa odotellessa :).
Tästäkin hurahdusosiosta on tietysti excel, mistä näkyy milloin ja mistä kasvi on hankittu / saatu ja kukinnon/kasvun tila. Että näin :)


Leipäkone:

On huilannut yli puolivuotta kaapin nurkassa toimettomana, vaikka sen sielunelämän aikoinaan selvitinkin ja aloin saamaan jo ihan kunnon leipää ulos. Tuli ongelmia vehnän kanssa ja ilman sitä ei oikein leipä koneella onnistu. Gluteeniton leipätaikina on niin tinttistä, että ainoa kone mikä sitä voisi sujuvasti pyörittää, on betonimylly. Siis syrjään meni leipäkone tullakseen sieltä esiin taas. Vatsaongelmat painottuvat ilmeisesti maitoproteiinin puolelle, joten vehnää voi pienissä määrin käyttää - ei ole tieto vaan paremminkin arvaus :).

Mutta kuten voinee päätellä, niin puolivuotta kaapissa olleena tämäkin vehje päätti näyttää tapansa ja piti taas koulutus aloittaa alusta. Kaikki tarvittavat aineet mylly kyllä sai sisäänsä, mutta määrät ovat vähän hakusassa. Tuloksena iso pinnalta kivikova möykky, joka sitten leikatessa mureni täysin... Dodii - ehkä tällä viikolla saan parempaa leipää :)

Uusin tulokas - Dolce Gusto:

Onkin sitten niin fiini vehje, että oli ihan näin insinöörisnaisella sormi suussa ja syvällä, ennenkuin sain ensimmäisen juoman ulos. Harjoituskappaleiden määrää en viitsi edes kertoa.
Vinkkinä voin mainita, että ei tullut pieneen mieleenkään tarkistaa juoman koostumusta paketin kupeesta. Ei kun latinki tuuttiin ja porisemaan! Ei tullut cafe lattea tuli lattea kahvi ilman kahvia - esmes :)

Taimikasvatus:

Jää nyt jäähylle! Ei yhtään siementä idä meidän huushollissa tänä keväänä. Tältä osin marttailu on holdissa. Näin jää aikaa olla mökillä ja nauttia keväästä muutenkin. Kasvihuone kyllä saa taimensa aikanaan - ostettuna.  Sitäkin viljelyä aion vähän supistaa, samoin kukkaistutusten lukumäärää. Tästäkin seuraa: vähemmän kastelua, vähemmän huolehdittavaa = enemmän vapaata ajattelua ja aikaa :). Taimikasvatus on nyt nähty, ainakin tänä keväänä mennään näin :).

Summa summarum:

Hyvin menee, mutta menköön :)!

Kevät tuli, kesä meni ja syksy on tässä

Kevät
Kylläpä tämä aika juoksee ja me siinä mukana päät punaisina painetaan menemään minkä ehditään, jos edes ehditään - mitään!
Taaksepäin katsoen kevät meni tosi nopeasti: ensin oli liian aikaisin liian lämmin ja oli tunne, että on myöhässä kaikkien kevättöiden kanssa. Sen jälkee olikin kuukauden verran niin kylmä, että huomasin olleeni liian aikasessa monenkin asian kanssa. Tästä ovat samaa mieltä varmasti kesäkurpitsaressukkani....

Istutin ne ulos toukokuun helteillä. Silloin oli muutama hallayön uhka, joten päätin pistää taimille suojat = pahvilaatikot päähän pakkasen varalta. No siihen kuukauteen sattui myös pari hektistä viikkoa ja niin ne taimet nököttivät ainakin viikon yötä päivää pahvilaatikot päissään... Olivat vetäytyneet hieman keltaisen värisiksi suojiensa alla. Optimistina ajattelin, että kyllä ne siitä, kun on lämmintä ja unohdin koko kurpitsat.... Kesäkuun kylmyys iski päälle ja siellä ne pahvilaatikon alta paljastetut kellahtaneet taimet yritti sinnitellä - ei ollut paljon lehtiä jäljellä kesäkuun lopussa , kun viimein eksyin puutarhan perille tarkastuskierrokselle, mutta kukkia oli tullut sitäkin enemmän.
Tämän hetken tilanne on se, että lehtiä ei vieläkään ole paljon, mutta eilen korjasin satoa, kaksi ensimmäistä kurpitsaa ovat valmiit ruokapöytään, tavalla tai toisella. Sitkeitä kasveja ovat, pirulaiset :)

Sitkeitä on myöskin ruusut! Ehdin jo surra koko ruusupenkkini kuolleen, kunnes kirjoittelin puutarhapalstalle ja joku ystävällinen siellä varoitti kaivamasta ylös toukokuussa mitään, vaan piti kiltisti odottaa...  Kielloista huolimatta valitsin kuitenkin yhden, kaikkein kuolleimman ruusun taimen, tempaisin sen juurineen ylös ja katoppas kummaa, siellähän oli 10 cm syvyydellä kaksi terhakkaa silmua.
Eikun taimi kiireesti takaisin samaan reikään ja siunausta perään. Siellä se kukkii penkissä niinkuin ei olisi tätä ilmastointiyritystä huomannutkaan :). Kaikki ruusut eivät kyllä selvinneet, mutta suurin osa kuitenkin ja nyt on penkki niin nätti että... Maltti olisi valttia tässäkin touhussa!

Tämän kesän erikoisuus!

Kesä
Kasvihuoneessa mentiin sinne, tänne ja tuonne kasvun kanssa kylmän kesäkuun aikana vaikka lämpöpuhallin tohotti 60 euron edestä lämmintä.... Kalliit tomaatit maistuvat hyvälle :D. Kurkutkin alkoivat tuottaa vasta heinäkuun lopulla satoa ja ovat nyt kasvunsa huipussa. Ei ole hyvällä mallilla meidän ilmastoasiat ei, sanoivatpa viisaat poliitikot mitä tahansa!


Nyt kun tässä vallitsevassa vapaudessa voin itse päättää mihin kursseille pääsen ja mihin en (vrt. excel-kurssi, johon en työelämässä koskaan päässyt :D) - päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni osallistua dreijaus-kurssille. Vietin kesäkuussa viikon Kankaanpään kurssikeskuksessa pelkästään dreijauksen merkeissaä. Olipas se hieno kokemus!  Vieläkin tuotokset vievät enemmän tilaa leveys- kuin korkeussuunnassa, mutta askel parempaan suuntaan on otettu!

Pienen mökkivieraan pyykki kuivuu!

Kiitos hienon kastelujärjestelmän kasvihuoneessa, pystyin viettämään lähes koko heinäkuun mökillä! Kävin tosin aina välillä tarkistamassa tontin ja laskemassa lapset :D, mutta pääsääntöisesti mummuilin mökillä, vaihtelevan seuran kanssa.
Hirsiaitan viileydessä pystyi nukkumaan ja päivällä pääsi järveen pulahtelemaan. Tosin tulihan siellä töitäkin tehtyä: uutta väriä pintaan saivat mökkien terassit, laituri ja portaat. Aitan kuistikin tuli käsiteltyä. Tämä kaikki tuli kyllä tehtyä ennen pahimpia helteitä.

Helteiden keskellä oli myös juhlan aika. Talon herrahenkilö pääsi sitten lopulta aikuisten kirjoihin täyttämällä pyöreitä heinäkuun lopulla - ei paljon enää puutu vanhuuseläkkeestä :). Syntymäpäivänsä kunniaksi kävimme ottamassa ryhmäkuvan Itävallassa :)

Marjat
Vadelmistakin on saatu tänä kesänä nauttia vai pitäisikö sanoa "olisi saanut nauttia", jos olisi jaksanut olla pusikossa. Ainoastaan pari kertaan kävin ja toisella kerralla sainkin jonkun asteen lämpöhalvauksen. Sinne kun ei shortseissa ja pikkukengissä mennä, vaan on oltava pitkää hihaa ja lahjetta ja "kumpparkengät". Se se onkin oiva varustus 30 asteen helteessä ja suorassa auringonpaisteessa :)
Huh sanon minä ja niin sanoi aivonikin kuumentuneen pääkopan sisässä!

Mustikoita sen sijaan metsästettiin oikein todella ja näyttikin jo sille, että pakkaseen jäisi näiden herkkujen kohdalle pelkkä aukko, mutta eikös mitä! Suvun nuoriso-osasto (himpan alle 60v.) teki oivan löydön ja kuskasivat meidät vanhuksetkin saaliin jaolle. Jo vain oli marjoja, enemmän kuin jaksettiin poimia. Liikeni ihan lapsille asti.

Syksy
Tuli yhdessä yössä. Lämpötila putosi yli 10 astetta ja yöllä saa nukuttua jo kotonakin. Tosin ukkosmyrksyt ovat hieman pitäneet huolta öisistä herätyksistä.

Sadonkorjuu on nyt kotitontilla lähes suoritettu - vain omenat on puissaan. Vanha punakanelipuu notkuu omenista ja kaksi uutta puuta tuottavat yhteensä yhden omenan - puoliksi syödään se :). Kirsikkapuu on osoittautunut olevansa vain kaunis kukkiessaan - muutama kirsikka tulee, mutta joku ne sieltä ehtii syödä ennen meitä. Rastaat vissiinkin.

Päivän polttavat
Naivistina olen aina halunnut uskoa, että Suomi ja ainakin tämä pohjoisempi osa siitä, on rauhan tyyssija, jossa voisimme edelleen rajojen auettuakin elellä lintukodoissamme ovet ja ikkunat auki, autonavaimet virtalukoissa :D.
No emmepä voi! Murtomiehet ovat tulleet entistä röyhkeimmiksi. Me asumme lähes keskustassa, tiheään rakennetulla omakotialueella, mutta tämänkin kadun varrella olevaan taloon murtauduttiin keskellä päivää ja lähistöllä on tehty monia muitakin murtoja! Mikä ihmisiä oikein vaivaa!?  Miksemme voi kunnioittaa toisten omaisuutta ja hankkia elantoa rehellisin keinoin?

Tästä huolimatta (tai juuri tämän vuoksi) sytytän kynttilät alkusyksyn kunniaksi ja nautin niiden tunnelmallisesta lämmöstä. Tee sinäkin niin :)

PS. Jospa seuraava päivitys ei veisi puolta vuotta ....

Mummu teknologian pyörteissä

Voi hyvät hyssykät tätä maailman menoa ja muutosta. Ei sitä niin ehtinyt huomatakaan silloin,  kun itse pyöri siinä mukana, mutta nyt kun kiire tulee jo biojäteastian tyhjentämisestä, niin muutoksen vauhtia ei voi olla huomaamatta.

Tarkoitanko vain muutoksen vauhtia ja teknologian kehitystä? No en! Tarkoitan myöskin sitä, miten meillä kaikki laitteet ja vehkeet tehdään eritavalla = heikommin ja heikommin niin, että eivät tahdo enää takuuaikaansakaan kestää!
Esimerkkinä vuosi sitten ostettu kännykkä. Ensin meni laturi, joka rikkoi akun. Takuuaika noilla oheistuotteilla onkin vain 1/2 vuotta, kun se itse kännyllä on 2 v.
No eihän siinä auttanut muu, kuin ostaa uudet vermeet ja nyt taas pelittää. Ehkäpä tämä sama ilmiö ehtii toistumaan vielä toisenkin kerran, ennenkuin koko kännykkä lakkaa pelittämästä välittömästi takuuaikansa täytyttyä..

Joulukin on jäänyt tässä pyörteessä jo kahden kuukauden taakse, mutta unohdin täysin hehkutella joululahjaani - uusi täppäri - olin kiltti koko vuoden ja sain sen, kun itse ostin :D.
Kuuntelin sujuvasti täppärin vastaista lausesurinaa sohvan nurkasta viikkotolkulla ennen ja jälkeen joulun, mutta nyt se on pikkuhiljaa vaimennut. Herrahenkilö on jopa ihan itse, omin kätösin näpräillyt täppäriä, etsien Sotshin tietoja ja viimeksi mökillä katseli jopa suosikkisarjaansa siitä. Ah autuutta, kun sain itse samaan aikaan rauhassa keskittyä Emmerdaleen = täppäri on hintansa haukkunut "het' kerta linttuulla" :D.
Mainio vehje siis - kaikki mummukuvat aina mukana esiteltäväksi turuilla ja toreilla - tuttujen ja tuntemattomien kyllästymiseen asti :). Sama pätee tietysti myös kännykkään - onhan ne samaiset mummukuvat tietysti sielläkin. Tämä tietysti vaati sen, että opin käyttämään kameran wihviä sekä täppärin että kännyn WMU-appsia! Mutta mitäpä sitä ei mummu kuvagalleriansa eteen tekisi :)
Sitä tässä vain tämän vehkeen osalta ihmettelen vieläkin, että miten minä, joka olen aina ollut jonon viimeinen (jos edes sekään) uusien laitteiden hankinnassa, olin nyt niin nohevana?! En tiedä - mutta käytössä on Asus Nexus 7, wihvillä ja simmillä varustettuna ja voi että, kun mummu tykkää :).

Tämä oli sitä miilaik -osastoa ja nyt siirrytään sille oikealle, dislaik- osastolle, nimittän televisioiden HD Ready -tilanteeseen!

Mummulassa (jossa pappakin asuu), on käytössä 6 TV:tä, joista 5 on varustettu tällä maagisella HD Ready tarralla. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa, selvisi meille(kin) vasta Sotshin kisojen aikaan, jolloin muutamat TV-kanavat lähettivät HD-lähetystä erillisellä kanavalla. Nämä kyseiset kanavat tulivat näkyviin kanavataulukkoon vain yhdessä TV:ssä, jossa on ulkoinen HD-digiboxi kytkettynä... Näissä muissa 4:ssä TV:ssä jää kysymysmerkin taakse tuon HD Readyn sisältö, koska TV:t eivät näille puhtaille HD- kanaville edes virity... Mitähän tämän ns valmiuden kanssa tapahtuisikaan, jos TV-lähetykset siirtyisivät pelkästään HD-lähetyksiin? Nähtäisiinkö enää mitään vai onko valmius sitä, että vastaanotin pystyy käsittelemään HD-lähetyksiä vaikkei kuvan taso sitä vastaakaan... Mene tiedä mikä valmius tämä on!  Vähän enemmän ärsyttää tällainen, mitä ei pysty tarkalleen tietämään ennenkuin se joku aamu on edessä ja auttamattomasti itkupotkuraivari saa vallan...

pyromaniaa

Jotain selkeää elämässä sentään vielä on, kuten puunteko ja risunpoltto. Siinä ei tarvita muuta valmiutta kuin habaa hihaan ja tulitikut taskuun, niin molemmat sujuu ilman ihmettelyä.  Puut kaatuivat, kasautuivat kauniiksi pinoksi ja risut paloivat tunnelmallisella liekillä... Tämän kävimme kokemassa mökillä männäviikolla.



Mökiltä löytyy inspiraatiota myös muille
pikkuaskareille, kuten takkaruusut - sytykkeet kun on siellä aina tarpeen. Ovat käytössä myös kotona - helppoa ja ah niin ekologista

Chilit ja paprikat

Toinen selvä asia on, että kun pistää yläkuulla siemenet multaan itämään niin sieltäpä taimia poksahtelee pinnalle kovalla vauhdilla. Nyt jo maistuu suussa chilit ja paprikat.



Ensiviikolla onkin aika vaihtaa kukkiin mullat ja pistää tomaatinsiement itämään = maaliskuun yläkuun aika.

Harrastuksia ja hurahduksia riittää

Talvikalastus ja sen suuret saaliit ovat pitäneet meidät ja muunkin suvun kuhan ja ahvenen maussa hyvin kiinni. Viimeviikkoiselta verkkoreissulta tuli pannulle 1200g ahven - riitti hyvin syömistä kahdelle ja lisäksi kuhia mielin määrin.
Made on nyt tämän hetken sesonkituote ja sitä on myös verkkoihin käynyt kiitettävästi. Melkoisen suun mukaista on madefilekeitto, voilla ja kermalla höystettynä ja kyllä lääkäritäti taas niin kiittää, kun kolesteroliarvoja mittailee .. :)
Käytettyjä lähiruoka-aineksia ovat lisäksi hirvenliha, marjat ja muut omat säilykkeet. Mukavaa, kun voi käyttää päivän esim. pelkästään kaalikääryleiden vääntämiseen - ja ah' se maku!

Nyt olenkin asettanut uuden ruokaunelman: Juhannuspöydässä haluan asetella lautasille itsetehdyt makkarat! En ole moisia koskaan tehnyt, en edes kunnolla nähnyt miten niitä tehdään, mutta haasteitahan täytyy olla. Lihamyllyn makkarasuuttimella olen jo tilannut ja suolien hankinta on käynnistymässä - no ehkei ihan vielä, saattavat mennä tukkoon ennen juhannusta :). Ans'kattoo mitä tästä tulee, mutta ajatus tuntuu mukavalle ainakin vielä tässä vaiheessa. Voihan olla, että juhannusruokakassin pohjalle täytyy pistää pari Tapolan lenkkiä, ihan vaan "in case of" :D.
Unelmani toteutukseen olen hakenut ja varmasti saankin, tukea alan ammattilaiselta. Tässä vaiheessa jääköön nimi vielä salaisuudeksi, mutta jos kohoan maailman maineeseen makkaroitteni kanssa, en epäröi tukihenkilöitäni paljastaa ja kiitellä makkara-oscarin jakotilaisuudessa :)

Orkideat  tänään

Onhan näitä harrastushurahduksia tässä kuluneen vuoden mittaan ollut, esim.  orkideat. Esittelin täällä todella kauniita kuvia kukkivista perhosorkideoistani joku aika sitten...
Niiden osalta tarina menee näin: Hankin orkidealannoitetta, jotta saisin kasvit täydelliseen loistoon. Kaikki hyvin tähän asti. Sekoitin lannoitteen ja upotin ruukut siihen ohjeiden mukaan..... Ikävä kyllä olin lukenut lannoitemäärän väärin ja käytin n. 10-kertaista määrää lannoitetta sillä seurauksella, molemmat perhosorkideat kuoli :(.  Se minun vanha orkideani (tuossa valkoisessa ruukussa) sinnittelee vielä ja sen jälkeen olen hankkinut kaksi uutta orkideaa, mutta vain toinen niistä on enää hengissä... Ei mene kuin Strömsössä näiden(kään) kanssa.

Minä olen orkidealapsi :)

Madeiran reissulta toin tuliaisina 10 kpl orkidean mukuloita. Jalo ajatukseni oli kasvattaa ne itse ja antaa sitten tuliaisiksi.
Yhdeksän kuoli ja yksi jäi henkiin - se on tuo rehevä vihreä piikki tuossa ruskeassa törössä :D. Näin jäi tuliaiset antamatta! Joten, jos joku teistä lukijoistani on menossa Madeiralle, please, ostappa pari pussia orkidean mukuloita mummulle - niin voin jatkaa harrastetta, muuten tämä kerrassaan loppuu kesken tällä tuhoutumisvauhdilla :)

Kukintaa odotellessa

Kukkahommiini liittyy myös pelargoniat. Niitä olen talvehdittanut jo ennen mummuksi tuloani (liekö ollut enne). Eilen kävin hakemassa taas kymmenkunta ruukkua kellarista. Karsin, leikkelin ja kastelin ja näin ne nyt rehottavat kesää odotellen :)


Aamuisessa lehdistötilaisuudessa keittiönpöydän äärellä on aikaa tutustua maamme poliittiseen tilanteeseen ja muihin epäkohtiin. Siitä se päivä lähtee mukavasti liikkeelle, kun lukee lehdestä oikeuden "vapauttavia" päätöksiä naisiin ja lapsiin kohdistuneista väkivallanteoista, köyhimpään väestönosaan kohdistuvista veronkorotuksista jne. jne.  Sen jälkeen onkin hyvä siirtyä tamppaamaan mattoja. Ennen laitoin maton tilalle jonkun esimiehen, nyt siihen on helppo kuvitella joku päättäjistä - riippuu päivästä ja otsikoista :). Matot ovat pysyneet pölyttöminä jo pitkään!

Otsikoista puheenollen - ei ollut naurulla rajaa, kun männä viikolla luin IL:n raflaavan otsikon koskien VoF tähteä: "Antti Railio kävi kuoleman portilla - morfiinia suoraan suoneen"!
Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että voi miesparka ja pienet lapsetkin...
No joo, hän oli sairaana saanut lääkitykseksi morfiinia suoneen...
Voi pyhä jysäys tätä keltaista lehdistöä ja minua, kun näitä otsikoita luen:(.
Nyt siirrynkin lukemaan Viherpiha-lehteä ja kirjahyllystä puutarhakirjoja, niiden otsikot tarkoittaa sitä mitä tekstissä seuraa :)

Muu vapaa-aika meneekin sitten kuntosalilla, tupperware- yms. verkostomarkkinointikutsuilla. Niissä on yleensä hyvät tarjoilut, muttei tilauspakkoa.

Jostakin kumman syystä viimeaikaiset hankinnat ovat pääsääntöisesti olleet sieltä vauva / lapsiosastolta. Mummuhuuru ulottuu siis kaikkialle - ei voi estää, enkä muuten edes halua :)

Kevättä kohti

... mennään niin että kohisee - tai ainakin pitäisi mennä, vaan kun ei ole edes kunnolla talvi tullut niin voikos tulla kevättäkään? Tuleekos sitten vain suoraan kesä ja helteet? Mene tiedä näistä nykykeleistä - ei oo mihinkään luottamista - ei oo :)Luntakaan ei ole juuri nimeksikään. Edes lumitöihin ei ole vielä ehtinyt kunnolla päästä, saatikka kyllästyä ja talitintit pitää jo laulukilpailujaan aivan kuin olisi maaliskuu!

Muuten aika menee nykyään niin nopeasti näissä MUMMU-touhuissa ja -huumassa, ettei ehdi edes blogia päivittämään.... Mummun tiitiäinen on jo ristittykin, joten nyt aletaan sitten odottamaan seuraavia juhlia:  1v ja sitten 2v ja sitten ja sitten ja rippijuhlat ja armeija ... vai miten se menee :) Niin se aika kuitenkin kuluu.
Pitäisiköhän jo aloittaa villapaidan neulominen ekaluokkalaiselle - että ehtii valmiiksi.
No ei nyt sentään noin hitaita vielä olla täälläkään. Onhan tässä jo ehtinyt puikot kilistä ihan vauhdilla pikku-Vitolle. Mummu on kutonut sukkaa, lapasta, kastemekkoa, pipoa ja pari kesäpuseroakin. Ja ruokakaupassa käydessä tahtoo jalat viedä vain vauvanvaateosastolle... Ah' tätä mummouven onneva!

Kutomisen ohessa päätin inventoida vuosien varrella hankkimani lankavarastot, ettei jokaisen uuden neuleprojektin takia tarvitse lankakauppaan lähteä. Yllätys oli melkoinen! Lankaa löytyi yli 26 kg!! No nyt ne on laatikoissa laaduittain, hyllykkö tilattu puusepältä ja laatikoiden sisällöt ekselissä - kätevää ja ammattimaista - eikö totta :)! Jotain hyötyä noista työelämän ekseliopeista, vaikken koskaan varsinaiselle kurssille firman piikkiin päässytkään :D!

Tästä se lähtee!

Itse kevättouhut meinaavat ihan unohtua tässä mummu-humussa. Yht'äkkiä viimeviikolla huomasin, että on jo helmikuun yläkuu ja on kiireesti kaivettava ensimmäiset siemenet esiin. Nyt on nimittäin aika pistää chilin ja paprikan siemenet itämään, jotta ehtivät tuottaa kunnolla satoa lyhyen kesän aikana.
Muuten tänä keväänä tulen olemaan erittäin hillitty ja hallittu näissä taimihommissa, enkä päästä tätä lähtemään lapasesta, kuten kävi viime keväänä :).  Ainoastaan nämä chilit ja paprikat sekä Black Cherry - kirsikkatomaatit omasta takaa, loput sitten taimikaupasta. Sounds like a plan!
Tässä on samalla menossa kokeilu, josko viimekesänä viljellyistä paprikoista otetut siemenet lähtevä itämään. Sehän olisi jo kerrassaan omavaraista.

Yrttejä tietysti täytyy laittaa myöhemmin ja hieman myöskin kukkasia - mutta kohtuuvella, kohtuuvella!

Tästä kaikesta touhusta huolimatta olen nyt sitten virallisesti työtön työnhakija! Ja silläkin saralla tuli heti alkuun pieni yllätys, sellainen johon vain työvoimaviranomaiset pystyy :). Luulin nimittäin olleeni työtön työnhakija vuoden alusta alkaen ja topakasti pistin päiväraha-anomuksen sisään heti, kun kolme viikkoa oli tammikuusta kulunut. Tänään sain päätöksen: Olette oikeutettu päivärahaan vasta 21.1.2014 alkaen, koska olette saanut kuukauden lomakorvauksen työnantajalta.... No enhän minä tuota noin ole osannut ajatella, luulin, että kun olen vuoden pois listoilta niin se riittää... Hohhoijaa, no ehkä ne päivärahat tästä vielä alkaa pyörimään ja voin taas käydä ruokakaupassa :). Siihen asti on vain elettävä vauvantuoksulla ja mummu-höyryllä :)

Tinttien lauluja kuunnellen kevääseen mennään!

Ikääntymistä, talven tuloa ja muita aatoksia

Vanhenemisesta...

Ikääntymisen käsitteet ovat epäoikeudenmukaisia ja piste!
Niin kauan kun et ole vielä täyttänyt 60v - olet noin viisikymppinen - ah, niin nuorekas ja elämä edessä, vaikka tukka olisikin takana. Mutta varjele sen jälkeen kun joskus TÄYTÄT sen 60v niin arvaappa mitä - olet yht'äkkiä SEITSEMÄNNELLÄ KYMMENENNELLÄ ja niin sinulta saakeli vieköön jäi se kuuskymmpisvaihe elämättä. Kyllä minä tästä nyt niin mieleni pahoitin ja päätin, että en täytä, en - jatkan toisen 10 vuotta vielä viiskymppisenä, sitten on oikeudenmukaisempaa puhutella noilla hurjilla luvuilla.

No eihän minua oikeasti tuossa ikäasiassa muu häiritse kuin se, että ei tämä elämä nyt tässä vielä voinut olla - kun on tuo mieli puoli kuitenkin ihan virkeä. Omat vinksahdukset eivät yleensä itseä vaivaa :). Kroppa ei tosin tahdo ehtiä enää mukaan. Aamuisin varsinkaan. Mutta vielä minä näytän noille "seiskakymppiseksi kutsujille" närhin sellaiset :)

No kun päätin, etten täytä niin en täyttänyt tai ainakaan juhlinut :) - Oltiin herrahenkilön kanssa "matkoilla" ja mukavalla matkalla oltiinkin.
Suosittelen sydämeni pohjasta saakka Madeiraa kaikille liikuntakykyisille ja luontoa rakastaville. Ihan parasta matkailua!
Ruoka on hyvää, Funchal on erittäin kaunis ja siisti kaupunki - ja ennenkaikkea - näkemistä ja liikkumista riittää. Aurinkorantoja ei ole, mutta hotellien uima-allasalueet palvelevat sitä harrastusta hyvin ja lisäksi on merivesiuimaloita.  Lämpötila saarella on melkoisen vakaa ympäri vuoden - ei kuuma ei kylmä. Abouttia 20 asteen molemmin puolin ja eikun sinne :)

Ja kuten kuvista näkyy - kamera kesyyntyi melkoisen hyvin käyttökelpoiseksi matkan aikana. Vihvikin toimii....

Talven tulosta

Jos talven tulosta pitäisi tänä vuonna tehdä tuloslaskelma, niin se ei suinkaan olisi niin tuikitavallinen miinusmerkkinen tulos,  vaan päinvastoin - plusmerkkistä näyttäisi tähän asti. Lämmöt keikuttelee edestakaisin niin kovaa kyytiä, ettei mittarit pysy perässä. Aurinko on leikkinyt varjoleikkiään lähes joka päivä. Juuri nyt kun tätä kirjoitan, on pihassa kymmenkunta senttiä lunta, mutta eilisen -7 asteen sijaan onkin +1.5. Toivottavasti saadaan  valkoinen joulu. Joulupukki kurahaaalarissa ei ole paras näky!


Tästä päivästä

11.12.13 - tänään tai eilen, miten se sitten lasketaan, on tasan vuosi siitä kun suljin työpaikkani oven viimeisen kerran. Silloin en tiennyt lainkaan, mitä tuleva vuosi toisi tullessaan. No nyt sen tiedän: pitkiä hitaita aamuja, mökkireissuja keskellä viikkoa, matkoja lomakausien ulkopuolella ja muita "ekstempore" hommia.
Yhdellä sanalla sanottua, tämä vuosi toi elämääni takaisin  käsitteen "vapaus".
 Irwin on sen aikanaan niin hyvin kuvannut laulussaan Maailma on kaunis:
Vapaus by Irwin

Tänään on myöskin vuosi siitä, kun kävin elämäni ensimmäisen kerran TE-toimistossa. Silloin käskettiin palaamaan asiaan vuoden kuluttua :). Soittelin sinne männäviikolla ja sain ohjeet toimittaa kaikki asiani verkossa ja sieltä saatetaan sitten joskus toukokuulla kysäistä, josko olen vielä työttömänä / hengissä :). Lupailivat eläkettä jo 62:sena --- ELÄKÖÖN eläke!!  Vähän tässä on pistänyt miettimään, että josko ne jostain mulle vielä töitä sattuisivat löytämään... No minua suojelee tuo koulutuksen puute - tällä koulutuksella ei nimittäin montaa hommaa tehdä, ei siivota eikä mennä myyjäksi tai kassalle. Lisäkoulutusta tarvitaan heti ja sitähän ei seitsemännelläkymmenennellä-olevalle neiti-ihmiselle anneta - toivottavasti :).

Sukuhistoriasta

Olen ollut kiinnostunut jo pitkään, mutta ikäväkseni olen huomannut, että kaikki ne tarinat, joita nyt olisi hyvä muistaa, eivät kiinnostaneet silloin aikoinaan mummun kertomina :(. Harmillista. Jotain olen kuitenkin jo saanut selville ja 1700-luvulla olen variksia tutkimassa - Rautalammin Horonkylällä :D. Olen siis sukuhistoriayhdistyksen jäsen ja sitä kautta pääsen käsiksi jonkun verran noihin vanhoihin kirkonkirjoihin. Tosin uusi laki, joka piilottaa lähihistorian, koitunee minunkin kiusakseni, kunhan lähemmäs nykypäivää pääsen.

Äärimmäisen mielenkiintoista ja mukaansa tempaavaa touhua tämä on. Yöunet lähes menivät, kun mietin miten pääsen eteenpäin Variksissa. Mielenkiintoista on myös huomata, miten Ruotsin valta näkyy kirkokirjoissa: kaikki suomalaiset nimet on "käännetty" ruotsiksi - Villet on Wilhelmejä, Juhot Johaneita jne. Varis nimi sain tuplaveen siihen aikaan, mutta kuten nyt tiedämme - minä olen jälleen näitä yksinkertaisia variksia, joten se siitä ruotsin vallan sivistävätä vaikutuksesta :)
Äidin puolen suku on minulle paljon tuntemattomampaa aluetta, joten sitä on vaikeampi jäljittää. Talven pitkinä päivinä aion sen kuitenkin selvittää ja olisipas mukava löytää kaikki serkkunsa ja muut sukulaiset vielä vanhoilla päivillään ... Siis tästä tuli taas uusi harrastus!



Joulusta
olen aina nauttinut. Kaikki se touhu ja tuherrus, jonka jouluvalmistelut aiheuttavat, on aina ollut vain rauhoittavaa sen kaiken kiireen keskellä. Työelämässä ollessani keksinkin miten tuon touhun saa järjestettyä järjelliseen muotoon. No se pelastava enkeli oli tietysti EXCEL!!  Siihen vain parin viikon kalenteriaika vaakariville - päättyy jouluaattoon ja pystyyn kaikki hommat. Ruksit sitten viikonpäivien kohdalle mitä milloinkin pitää saada tehdyksi ja AVOT - siinä se joulu tuli :)

Tämä on  n i i n  hyvä keksintö, että se on edelleen käytössä. Tämän vuoden jouluaskareet alkaa tänään (flunssa on hellittänyt) piparkakkutaikinalla. Siitä se lähtee ja paluuta ei ole - ennenkuin tapaninpäivänä, kun maha pystyssä sohvalla maataan ja mietitään, että mihis se joulu meni muuallekin kuin vyötäröön :)

Tästä joulusta on mutenkin tulossa erilaisempi. Meidän katon alla oleilee tripla-papan lisäksi yksi sekopäinen ja yksinkertainen mummu. Kyllä - olen mummu, kolmella ämmällä ja yhdellä isolla sydämellä <3
Tämä ihanuus ja rakkauspakkausprinssi on nyt kohta kolmen viikon ikäinen ja on vienyt mummunsa sydämen täysin. Ikävää pukkaa jo parkkipaikalla, kun olen kyläreissulta kotiin lähdössä. Ei tätä tunnetta pysty selittämään - sen tietää vain kun sen kokee.
Tonttumyssyt ja puvut on jo kaivettu naftaliinista, sänky on valmiina jne...
Ulko-ovella on nyt kyltti: Mummola - Pappakin asuu täällä :)

Oikein mukavaa joulun odotusta ja aherrusta kaikille toivottaa mummu!

Valmistautuminen

... kameran käyttöön  on sujunut vaiherikkaasti. Sen verran olen opasta lukenut ja kameran mainoksia, että wihvi-valmius on koneeseen luvattu. No - tekniikasta valveutuneena (?) päätin, että kyllähän minä nyt yhden wihvin saan kameran ja kännyn välillä toimimaan ja eikun hommiin.
Oppaassa ei sanottu mitään muuta kuin että wihvi on. Siitä sitten vain kameran asetukset kohdilleen, mutta ei mene wihvi-verkko päälle ei millään. Känny kohdilleen, muttta sanoo että "camera disconnected". Ja tätä veivuuta oli sitten yhden illan verran, kunnes aamulla meni pinna ja kun ei edes Nikonin sivuilta löytynyt apua, otin yhteyttä tekniseen tukee ja pyysin linkkiä perusteellisempaan oppaaseen.

Aamu

Mailivaste tuli tosi nopeasti ja siinä linkki oppaaseen. Toimin näiden ohjeiden mukaisesti, mutta ei toiminut edelleenkään. Aloin jo kirjoittaa uutta tulisempaa mailia, mutta päätin lukea ohjeet loppuun saakka. Siellähän se sitten oli,  viimeisessä kappaleessa: Wihvi toimii vain, jo kamerassa on muistikortti paikallaan!!!  Minkä ketkun vuoksi tätä ei oltu kirjoitettu: A) kameran mukana tulleeseen pikaoppaaseen B) Heti tuon Wihvi-osuuden alkuun?!!?!? Äkämystystä! Tästä teinkin reklamaation - ystävällissävyisen kylläkin - uskokoon ken voi :)

DODDIIN - no eipä ollut muistikorttia ei, koska en ollut vielä sellaista hankkinut tähän kameraan.
Lainasin siis kortin vanhasta kamerasta ja avot - connection succeeded - indeed :)

Maapallon synty :)

Voi sitä riemua ja riehua, mikä vanhan softakoodarin sielun valtasi, kun sai tämän pienen asian ihan itse tehtyä - tai no siis, oppaan avulla, mutta että ongelma ei ollutkaan omien korvien, vaan loppuviimeksi kuitenkin rivien välissä :)

Nyt on siis kaikki esteet kameran käytölle poistettu - ei muuta kuin kuvaamaan ja sitähän onkin jo tehty monta akullista. Näytteitä mukana :)

... matkalle lähtöön on ollut menossa jo usemman viikon :). Kohteena syyskuun lopun lomalle on Madeira, tuo kaikkien kehuma "luontoparatiisi".  Odotukset ovat tietysti korkealla niin maisemien kuin ruoankin suhteen. Ja huushollimme herrahenkilö odottaa vesi kielellä, että pääsee maistelemaan paikallisia leivoksia ja muita makeita herkkuja.

Matka on aiheuttanut paikallista kuhinaa myös verkkokauppaan, kun piti uusi matkalaukku hankkia. Yksi onkin jo saatu ihan kotiin asti ja eiköhän sillä selvitä, minä siis. Herrahenkilöllä on oma laukkunsa, tietty - eihän siihen yhteen laukkuun nyt mahdottomia mahdu - on sillä aina NIIN paljon kamaa mukana :)

... kunnon kohottamiseen on myös aloitettu. Olen muistaakseni jo aiemmin kehunut kovasti paikallista kuntosalia aktiivisuudesta ja reiluudesta. Se on taas tullut kovasti todistettua tämänkin kesän aikana. Minulle iski kesä-väsy kuntosalin kohdalla joskus toukokuussa, niin elokuussa tulikin jo sähköpostia otsikolla "missä olet" :)... Nyt olenkin  kohta pariviikkoa reenannut - ja vielä pariviikkoa jäljellä ennen lomaa - eiköhän se siitä :).  Tänään kävin uusimassa sopimuksen salilla ja näin ollen talven harjoittelut on taattu. On se mukava, kun joku vähän katsoo selän takana, että kunto säilyy - olkoonkin, että sen(kin) takana on loppuviimein kuitenkin pisnes :).

.... talven varalle näkyy pakastimien ja kellarin täyttymisenä. Tänä vuonna tuli säilöttyä pitkästä aikaa myös avomaankurkkuja (n.10kg). Ja täytyypä sanoa, että kelvollisia tuli ja kahta sorttia, valkosipulilla ja ilman. Herrahenkilö toppuutteli, että ei saa tehdä liikaa, ettei jää syömättä. Nyt se toppuuttaa, että pidetään taukoa syömisessä, etteivät lopu kesken... Elä tässä sitten :)!
Kasvihuoneessa on vielä chilit ja paprikat "tuotannossa" ja omenoita puissa piirakoita ja kuivausta varten. Kuivatut omenat tekevät vain niin hyvin kauppansa, että ei ole vielä talvea varten jäänyt.
Viimesyksynä tein ensimmäisen kerran tomaattisosetta itse ja nyt piti kokeilla uudelleen. Hyvää tuli tästäkin, vaikka reseptin kokeilumielessä vaihdoin.

Suosittelen säilöntää kaikille myös stressin poistoon! Siinä "maiset murheet unhoittuu", kun padat ja kattilat porisee hellalla ja purkit kolisee. Ja se maistamisen riemu!! Älä jätä väliin :)